Vesa Tuhkasen perhe, koti ja kaverit ovat Rovaniemellä, mutta työpaikka Sodankylässä. 130 kilometrin työmatka vie talvella lähes pari tuntia suuntaansa.
Korona-aikana mies teki etätöitä vuoden verran. Palattuaan lähitöihin reilu puoli vuotta sitten hän havahtui lopullisesti siihen, ettei neljän tunnin lisä työpäivään ole vaivan väärti.
– Kun etätyöaika loppui, ajattelin että onko pakko lähteä. Olisi kiva, kun ehtisi nähdä perhettä vähän enemmän, sanoo juuri isyyslomalle jäänyt Tuhkanen.
Geologin työnkuva vaihtelee. Talvikuukausina Sodankylään meno tuntuu perustellulta: silloin ollaan kentällä viikko töissä, viikko vapaalla -linjalla. Muuna aikana pitkät työmatkat eivät saa Tuhkaselta ymmärrystä.
– Voi olla, että istun nokka kiinni Excelissä kaksi kuukautta. Onhan se typerää ajella 130 kilometriä per suunta päivässä näpyttelemään tietokonetta, mitä voisi yhtä hyvin tehdä kotoa etänä.
Tuhkasen suunnitelmissa onkin vaihtaa työpaikkaa. Perusteluja lähityöpakolle hän ei koe saaneensa, vaikka on vuosia yrittänyt puhua sen puolesta, että toimistotyöt voisi tehdä etänäkin.
– Projekti on äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta perhe on tärkeä. En minä elä ja hengitä pelkästään töitä, sanoo Tuhkanen.
Toisaalta jotkut ovat valmiita taittamaan pitkiäkin työmatkoja juuri siksi, että niitä tarvitse tehdä joka päivä.
Yli 1 000 vastausta kertoo, että työoloilla on merkitystä
Työmatkat ja muut aikaa nakertavat tekijät tulivat selvästi esiin, kun Yle keräsi näkemyksiä lähi- tai hybridityöhön paluusta. Kyse ei ole virallisesta selvityksestä tai tutkimuksesta.
Vastauksia tuli yli 1 000. Lähes 90 prosenttia valtaosa vastanneista oli tehnyt etätyötä yli vuoden.
Päällimmäiseksi tunteeksi lähitöihin paluusta nousi ahdistus, joka tuli esiin 39 prosentissa vastauksista. Neutraalisti asian kokee 21 prosenttia. Seuraavaksi yleisimpiä tunteita olivat kiukku, helpotus, ilo ja jännitys.
Kokonaisuudesta kävi selvästi ilmi halu jatkaa vähintään hybridityötä, ja näin moni kertookin työpaikallaan tehtävän. Vastaukset olivat linjassa asiasta tehtyjen kyselyjen ja selvitysten kanssa.
Aikaa on säästynyt etätöissä muuhun elämään
Työmatkoihin kuluva aika ja bensanhinnan nousun myötä myös raha nousivat Ylen juttuun tulleissa vastauksissa esiin lukuisia kertoja riippumatta siitä, onko edessä paluu kokonaan vai osittain läsnätyöhön. Kommentoijien henkilöllisyys on Ylen tiedossa.
Moni kertoo, että matkoista säästyneen ajan on voinut etätyöaikana käyttää liikuntaan, läheisten kanssa tai vaikkapa pidempiin yöuniin.
Jo pelkkä täysin turhaan työmatkoihin kuluvaan ajankäyttöön liittyvä julkisen liikenteen mielipuolinen hukka-aika ahdistaisi ja kiukuttaisi ihan valtavasti, jos joutuisi palaamaan kokonaan konttorille. -- Työkavereita on kiva nähdä, se tässä on plussaa ja toki ideointi yms. onnistuu paremmin läsnä.
Työpaikalle menemiseen menee myös rahaa ja aikaa eli joutuisin ostamaan taas matkakortille aikaa ja herätä ajoissa töitä varten ja näin menettäisin päivästäni paljon aikaa. En ymmärrä miksi tekisin sitä, kun minulla ei ole mitään syytä työpaikalle mennä.
Liika työmatkustaminen tai toimistolle kulkeminen (varsinkin toiseen kaupunkiin) lisää työn kuormittavuutta ja verottaa jaksamista. --- Vapaa-aikaa ja aikaa nukkumiselle jää enemmän.
En saa energiaa työkavereiden läsnäolosta, vaan kuormitun ja ahdistun. Konttorilla jatkuvasti toistuvat ärsykkeet ovat tuskaa, ja oma aika vähenee huomattavasti kun työmatkoihin menee pari tuntia päivässä.
Minulle on täysi mysteeri, kuinka ehdin lasten viemisen ja hakemisen ja muun perheen pyörittämisen lisäksi käydä läsnätöissä - vaikka perheemme on kahden vanhemman perhe!
Työpaikka koetaan usein hälyiseksi ja häiritseväksi
Toinen vastauksista nouseva selkeä harmin aihe on työympäristö läsnätöissä. Työpaikan häly, keskeytykset ja toimimattomat tilat tuodaan esiin useammin kuin yhteisöllisyys tai hyvä ilmapiiri.
Työmatkan vaivan palkinnoksi tulee avokonttorin tuomat häiriöt. Läsnäolotyö ajasta suuri osa menee sosiaaliseen höpöhöpöön, mikä tuntuu vähän hassulta ajan käytöltä.
Konttorilla on kova melu, enkä saa keskityttyä työhöni. Se ahdistaa kovasti, ahdisti kun oltiin toimistolla ja tieto saman jatkumisesta ahdistaa nyt.
Kaikki on sujunut etätöissä loistavasti. Saan keskittymistä vaativan työni tehtyä tehokkaasti ja laadukkaasti. Nyt työnantaja on päättänyt, että ---- valtaosa työstä pitää jälleen tehdä meluisassa avokonttorissa, jossa ei ole yhtään rauhallista työtilaa, vain yksi onneton puhelinkoppi.
Myös koronatilanne huolettaa yhä osaa vastanneista.
Koronaa on edelleen paljon liikkeellä ja ihmiset yskivät ja aivastelevat edelleen siellä täällä. Haluaisin suojata vielä omaani ja perheeni terveyttä.
Toisessa vaakakupissa työkaverit ja sosiaalisuus
Kaikki eivät kuitenkaan kaipaa etätyöhön tai edes hybridiin. Paluuta läsnätyöhön odotetaan sekä helpottuneina että toiveikkaina. Työpäiville tulee mitta, ja työkaverit näkee taas livenä.
Työ pelkästään kotona alkoi aika pian ahdistaa ja kuormittaa. Kalenterini oli --- helppo täyttää ilman taukoja minulta mitään kysymättä.Työpäivääkin ikään kuin jatkettiin molemmista päistä. ---. Ei ollut enää paikkaa, jonne paeta työtä. Ei oikein vapaa-aikaakaan. Työt olivat koko ajan läsnä ja näkyvillä.
Tuntuu että työnteosta on kadonnut ilo. Työpaikalle paluun kuvittelen piristävän mieltä.
Niin kokee myös espoolainen Sara Sytelä, joka työskenteli vuoden verran etänä, mutta on jo palannut lähityöhön. Hän ei enää halua tehdä etätöitä, jollei kyse ole omasta valinnasta.
Suurin syy toimistolle menoon ovat ihmiset, vaikka ohjelmistokehityksen parissa työskentelevä Sytelä määrittelee itsensä pikemminkin introvertiksi kuin ekstrovertiksi.
– Yksin neljän seinän sisällä ei ole kivaa, eivätkä pikselit ruudulla korvaa kohtaamisia käytävällä ja kahvikoneella.
Kun tuttuja on ollut työkuvioissa tavallista vähemmän, Sytelä on lähtenyt tutustumaan uusiin ihmisiin työpaikalla rohkeammin kuin olisi tehnyt ennen koronaa.
– Sosiaalinen puoli on tärkein aspekti. Ihmiskontakteille on tarvetta, ja jos ne ovat vähissä, niitä on luotava jollain tapaa. Olen saanut rakennettua uusiakin ihmissuhteita
Työympäristönä koti ei saa Sytelältä kiitosta. Pääkaupunkiseudulla asuminen on hintavaa, eikä asuntoon mahdu ergonomista työpistettä.
– Kotona saa vain paikkansa rikki ilman ergonomista työpistettä. Huomasin jo 25-vuotiaana, että työ vaatii vastapainoksi liikuntaa, vaikka ergonomia olisi kunnossakin.
Salilla saa kyllä ratkottua ergonomiasta johtuvia ongelmia.
– Mutta ei ole järkeä tehdä kahdeksan tuntia töitä kotona vääränkorkuisen pöydän ääressä ja sitten alkaa korjata asiaa joka päivä uudestaan.
Yhteensä tunnin työmatkoja Lontoossakin asunut Sytelä pitää ruhtinaallisen lyhyinä. Kaikki muu istahtaa arkeen muutenkin. Matkaan laittautuminen ei vie varttia kauempaa.
– Eikä kotonakaan viitsi mennä räjähtäneen näköisenä webbikokouksiin.
Etätyö on muuttanut monia
Useat Ylen jutussa tuntojaan kertoneet kokevat myös muuttuneensa etätyöaikana, valtaosa parempaan suuntaan.
Kun on ollut enemmän itsekseen, niin on tullut enemmän itsekseen
Minusta on tullut työssäni itsevarmempi, kun muiden ollessa pois kuulemasta uskallan tehdä työtäni enemmän omalla tavallani.
Teen työni nykyisin täsmällisemmin, nopeasti ja projektimaisemmin
Aina tilanne ei ole mustavalkoinen.
Työnteko vaikeutuu, mutta toisaalta pakko lähteä välillä kotoa tekee hyvää.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun keskiviikkoon 16.3. kello 23:een saakka.