Kaksi näppärää käsiparia järjestelee värikkäitä mehutölkkejä siisteihin riveihin hyllyyn. Kasvojen alaosaa peittävä maskikaan ei kätke hyllyttäjien mielialaa: silmistä loistava hymy valaisee koko hyllyvälin.
”Minä olen täällä sellainen juomamestari”, Toni Immonen, 27, luonnehtii työnkuvaansa pilke silmäkulmassa.
Kuvaus on osuva: niinä päivinä, kun Immonen on työvuorossa Outokummun S-marketissa, hän on päävastuussa juomien hyllyttämisestä. Hänen ja Tua Hopposen, 26, käsissä sadat erilaiset juomatölkit, pakasteet ja valmisruoat löytävät paikkansa kaupan hyllyiltä.
Immonen ja Hopponen työskentelevät S-marketissa osa-aikaisesti palkkatuella. Molempien työajat ja työnkuvat on räätälöity varta vasten heidän kykyjensä mukaisiksi, niin että lopputulos on sekä työnantajalle että heille itselleen paras mahdollinen.
Ihan kaikkia töitä he eivät pysty kaupassa tekemään. Immonen ei esimerkiksi voi työskennellä kassalla, koska numeroiden hahmottaminen tuottaa hänelle vaikeuksia.
Kummankaan jaksaminen ei myöskään riitä kahdeksan tunnin työpäiviin viitenä päivänä viikossa. Niinä päivinä, kun he ovat töissä, heidän työpanoksensa on kuitenkin arvokas.
”Toni ja Tua ovat ihan aarteita”, Pohjois-Karjalan Osuuskaupan aluepäällikkö Johanna Karhu tiivistää.
Toni Immonen on laskenut, että puolentoista vuoden aikana hänen käsiensä kautta on kulkenut varastosta hyllyihin yli tuhat rullakkoa tavaraa. Jos ihmisen hyvinvointia voisi mitata rullakollisina, niin kummallekin heistä on koitunut vähintään saman verran iloa työskentelystä osana mukavaa työyhteisöä, tasavertaisina muiden kanssa.
Aurinkoista asiakaspalvelua
Tuen tarve ei Toni Immosen ja Tua Hopposen päivittäisessä työnteossa juurikaan näy. Kysyipä asiakas kananmunien, vitamiinien tai suodatinpussien sijaintia, oikea paikka löytyy välittömästi aurinkoisen hymyn saattelemana.
Haasteita aiheuttavat lähinnä työnkuvan tai työympäristön muutokset, kuten taannoinen hyllymoduulien vaihtuminen uusiin. Silloin Immonen ja Hopponen saattavat tarvita vähän aikaa apua ennen kuin työ alkaa taas sujua.
”Kun hyllypaikat muuttuvat, menee jonkin aikaa oppiessa. Tai jos pakkaukset vaihtuvat erinäköiseksi. Pitää käyttää paljon muistia”, Immonen kuvailee.
Osatyökykyisten työllistämisessä tärkeää on yhteistyö Siun soten eli Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän kanssa. Työhönvalmentajana toimiva työ- ja päivätoiminnan ohjaaja Jaana Tarkkonen on tukena työn aloituksessa ja tulee myöhemminkin kaveriksi opettelemaan uusia asioita aina, kun on tarvetta.
”Kun hyllypaikat muuttuvat, menee jonkin aikaa oppiessa.”
”Uuden työntekijän kanssa harjoitellaan aluksi asioita yhdessä. Voimme esimerkiksi käydä läpi hyllykarttoja tai opetella pahvikoneen käynnistämistä. Mutta nykyisin se menee niin päin, että Tua ja Toni opettavat hyllyttämistä minulle”, Tarkkonen nauraa. Jos jotkut asiat ovatkin Hopposelle ja Immoselle hieman tavallista haasteellisempia, sosiaaliset taidot korvaavat sen monin verroin. Henkilökunnan yhteisessä chatissa Tua Hopponen on yksi työyhteisön innokkaimpia tykkääjiä ja kommentoijia, ja Toni Immosen hyväntuulisuus piristää työkavereita päivästä toiseen.
”Huumori ennen kaikkea. Huumorin kukka on se kaunein kukka”, Immonen kiteyttää.
Ei poliisiksi, vaan kauppaan
Peruskoulunsa Tua Hopponen ja Toni Immonen ovat käyneet erityisluokalla, jossa he ovat saaneet tarpeen mukaan tukea eri aineissa. Molemmat ovat suorittaneet ammattitutkinnon Liperissä ammattiopisto Luovissa, joka tarjoaa opiskelijoille tavallista enemmän tukea.
”Sain sieltä asuntolapaikan, ja asuin siellä viikot kolme vuotta. Se oli kivaa aikaa”, Hopponen kertoo.
Lapsena hänen toiveammattinsa oli poliisi tai rajavartija. Myös lasten parissa työskentely olisi hänelle mieleinen vaihtoehto. Tutkinnon hän on suorittanut kotityö- ja puhdistuspalvelujen alalta. Immonen taas haaveili kiinteistönhoitajan työstä, ja siihen ammattiin hän on valmistunut.
Kumpikin on kuitenkin todennut viihtyvänsä kaikkein parhaiten kaupan alan töissä.
”Sopivan ruumiillista ja siistiä sisätyötä”, tiivistää Immonen, joka ennen S-marketissa aloittamista työskenteli paikallisessa teollisuuslaitoksessa huomattavasti raskaammissa tehtävissä.
Monilla Luovin opiskelijoilla yhteistyö tulevan työpaikan kanssa alkaa jo opiskeluajan työharjoitteluista. Silloin heidän on valmistumisensa jälkeen helpompi päästä vaikkapa avotyötoiminnan kautta palkkatuettuun työhön ja sitä kautta osaksi työyhteisöä.
Juomien nostelu korvaa kuntosalin
Ikäviä puolia eivät Tua Hopponen ja Toni Immonen työstään keksi. Työtehtävistäkin kaikki tuntuvat niin mieluisilta, ettei kysyttäessä mikään ensin nouse ylitse muiden. Hetken mietittyään Immonen nostaa suosikikseen juomapuolen ja Hopponen kemikaliotavaroiden hyllyttämisen. Töissä viihtymisen kruunaavat mukavat työkaverit ja asiakkaat.
Tulevaisuudessa Immonen toivoo saavansa edelleen asua Outokummussa. Mieluiten yksin, mutta lähellä sukulaisia. Myös Hopposelle suku on tärkeä, mutta hän voisi kuvitella muuttavansa muuallekin.
”Unelmoin omasta perheestä, miehestä ja lapsista. Haluaisin asua perheeni kanssa omakotitalossa järven rannalla, ja siellä voisin pitää kotieläimiä. Kunhan korona helpottaa, haluaisin myös matkustella ja ehkä jopa asua jonkin aikaa Ateenassa, jossa isäni on töissä”, Hopponen kertoo.
Vapaa-ajallaan hän rentoutuu esimerkiksi käymällä kävelyllä tai kuntosalilla sekä kuuntelemalla fiiliksen mukaista musiikkia, usein kotimaakunnan ylpeyttä Nightwishiä.
Samansuuntaiset ovat harrastukset myös Immosella, paitsi että kuntosali ei häntä enää työpäivän jälkeen houkuttele. Mukavampi on viettää aikaa kavereiden kanssa.
”Kun töissä nostelee juomia monta lavallista, on siinä tarpeeksi kuntoilua”, Immonen kuittaa.
