Laulaja-lauluntekijä Pauli Hanhiniemen, 54, esikoisromaani näki päivänvalon tiistaina.

– Olen tyytyväinen lopputulokseen. Kun sain kirjan käsiini, tulin siihen lopputulokseen, että tuli kirjoitettua oikein napakka romaani, Hanhiniemi sanoo Iltalehden haastattelussa.

Docendon kustantaman Kaukopuhelu-romaanin tarina pyöri jo jonkin aikaa Hanhiniemen mielessä ennen paperille päätymistään. Tarkoitus oli ensin tehdä siitä lyhytelokuvan käsikirjoitus, mutta tarina laajeni romaanin muotoon.

– Siitä olisi tullut turhan arvoituksellinen lyhyemmässä muodossa, hän miettii.

Tarina oli enemmän tai vähemmän Hanhiniemellä mielessä useamman vuoden ajan. Kirjoitusprosessiin kului noin kaksi vuotta.

– Olen upottanut sinne kirjaan yhden näyn, joka oli omani: näin näyn, sain sellaisen vision, mitä ihmiset nyt saavat. Se on upotettu tarinaan romaanin hahmon Janin näkynä, ja sen ympärille lähdin rakentamaan tarinaa, tuore esikoiskirjailija kertoo.

”Ei alter egoa”

Parivuotiaan pojan isä kirjoitti luovaa tekstiään aina silloin, kun muilta töiltään ja velvoitteiltaan ehti. Lomalla ollessaan isä vahti poikansa unta ja kirjoitti Janin, Minnan ja Jykän tempauksista.

– Olin lapsenvahtina ja pieni lapsi nukkui niin pitkiä aikoja, että minulla oli joutilasta aikaa. Ajankulukseni aloin kirjoittamaan ja lähetin sen sähköpostina kustantajalle, että kannattaako tätä jatkaa.

Kustantaja kehotti työstämään tekstin loppuun. Paria vuotta aiemmin sama kustantaja julkaisi Hanhiniemen elämäkerran Kerran elettyä.

– He lähettivät minulle sitten kustannussopimuksen saman tien.

Hahmojen kautta myös osa tekijästään suodattuu romaanin sivuille.

– Kyllähän heidän kauttaan peilautuvat mielipiteeni ja näkemykseni, varmasti jotkut arvotkin. En kirjoittanut sinne mitään alter egoa, vaan katselin ennemminkin näitä tyyppejä sivusta.

Kaukopuhelu kertoo nuorten päähenkilöidensä unelmista ja niiden tavoittelusta varsin kyseenalaisin keinoin ja liikoja miettimättä. Kuolemantapauksen osuessa kohdalle aletaan ratkaisuja etsiä yliluonnollisista keinoista. Yllätykselliset käänteet jatkuvat aivan kirjan viimeisille riveille saakka - ovathan kyseessä niinkin suuret aiheet kuin elämä, kuolema, unelmat ja onni.

Viivästyksiä

Romaanin kirjoittamisprosessissa Hanhiniemi huomasi erilaisen vapauden tunteen kuin lauluja tekstitettäessä.

– Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että ah, vapaus! Laulussahan on paljon kaikkia rajoitteita, varsinkin jos melodia ja muoto ovat jo olemassa. Silloin laulun tekstittäminen on vaikeaa, Hanhiniemi selventää.

Lauluissa tilaa on niin paljon niukemmin, ettei sivujuonteille ja vitseille ole samanlaista sijaa kuin romaanissa. Konseptien erilaisuudesta huolimatta Hanhiniemi työsti samanaikaisesti romaanitekstin kanssa Kolmannen naisen pian julkaistavan albumin lauluja.

– On minulla yksi kirjallinen idea, mutta se ei ole romaani, eikä runokirja! Katsotaan nyt, tuleeko siitä mitään.

Hanhiniemi kirjoitti esikoiskirjaansa pikku hiljaa, ja romaanin piti alun perin olla valmis jo vuosi sitten.

– Tajusin, ettei aika riitä ja joudun siirtämään kirjoittamista. Se oli sikäli kiusallista, koska kustantaja oli ehtinyt ilmoittaa kirjan sen syksyn katalogiinsa. Sain tässä viestiä henkilöiltä, jotka olivat tilanneet kirjan vuosi sitten ja nyt sen sitten saivat, Hanhiniemi kertoo naurahtaen.

Romaani vie tuoretta kirjailijaa ainakin kirjamessuille Helsinkiin ja Jyväskylään, ja loppusyksystä hän lähtee kiertueelle Kolmannen naisen kanssa.

– Elämäni jatkuu kohtalaisen samanlaisena eli teen tätä sivutyötäni muusikon hommaa, vaikka tämä kirjailijanura iski aika voimalla, Hanhiniemi heittää.

Kaukopuhelu (Docendo) julkaistiin tiistaina 8. lokakuuta.