Vastuullisuus on sitä, mitä ajattelemme ja mihin uskomme
KESKUSTELU YRITYSVASTUUSTA ON HELPPO RAKENTAA SEN VARAAN, MITEN VASTUULLISUUS NÄKYY YRITYKSEN STRATEGIASSA JA TOIMINNASSA. MUTTA ENTÄ JOS VASTUULLISUUDESSA ONKIN ENNEN KAIKKEA KYSE SIITÄ, MITEN SINÄ TOIMIT JA AJATTELET OSANA YRITYSTÄSI JA LAAJEMPAA KONTEKSTIA?
Yritysvastuu rakentuu yksilöiden vastuullisuudelle.
Mitä on vastuullisuus tilanteessa, jossa yritys on voittanut palkintoja sen vastuullisesta liiketoimintastrategiastaan, mutta sen yksittäinen työntekijä unohtaa etiikan päätöksenteossaan? Ajattele vaikka Volkswagenia, jossa päästähuijauksen aikana sääntöjen rikkominen oli institutionalisoitunut toimintatapa samaan aikaan kun yhtiö loisti mediassa vastuullisuusohjelmallaan.
Ei ole vastuuttomia ja vastuullisia yrityksiä.
Julkisessa keskustelussa ja omassa ajattelussa on helppo jakaa yritykset ja ihmiset kahteen boksiin: vastuullinen – vastuuton. Totuus on kuitenkin, ettei yksikään yritys eikä yksikään ihminen ole 100% vastuullinen tai vastuuton. Sen sijaan tasapainottelemme jatkuvasti harmaalla alueella, jossa huomioon tulee ottaa lukuisia näkökulmia – yrityksen menestys, asiakkaan menestys, henkilökunnan hyvinvointi, yhteiskunta, oma turvallisuuden tunne. Teemme päivittäin valintoja, joista osa on vastuullisempia kuin toiset. Kokemus vastuullisuudesta voi myös olla hyvin erilainen riippuen kenen näkökulmasta asiaa katsoo.
Vastuullisuus on sitä, mitä ajattelen ja miten toimin.
Vastuullisuus on siis jokapäiväisiä päätöksiä ja päättämättä jättämisiä siitä, miten kohtelen ihmisiä, millä keinoin tavoittelen menestystä tai miten reagoin huomatessani, kun jokin asia ei ole oikein. Vastuullisuus on sitä, mitä ajattelen kollegasta, asiakkaasta tai yhteiskunnan heikoimmasta.
Palkitsenko tiimiläistäni arvojen mukaan toimimisesta, vaikka hän olisikin tehokkuusmittareissa huonompi suoriutuja kuin joku muu? Tiedostanko, minkälaisia ennakkoluuloja itselläni on, jotka saattavat liittyä kollegoiden ikään, sukupuoleen, äidinkieleen tai koulutustaustaan? Syrjintä työelämässä pohjautuu ennen kaikkea ajatteluharhoihin, joiden myöntäminen omalla kohdalla on sangen epämiellyttävää.
Tai millä keinoilla tavoittelen hyväksyntää ja menestystä työssä? Miten kohtelen yrityksen omaisuutta? Mitkä ovat sallittuja, hiljaisia sääntöjä? Miten toimin kuin kukaan ei ole näkemässä? Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon esimerkiksi, että valtaosalla suomalaisia työpaikkoja toimistotarvikevarastojen menekki moninkertaistuu syksyllä koulujen alkaessa.
Vastuullisuus ei ole aina kivaa tai palkitsevaa.
Vastuullisuuden edistäminen organisaatiossa koostuu usein mukavista asioista ja yhdessä tekemisestä – kannustetaan pyöräilemään töihin, lisätään diversiteettiä, kierrätetään. On tärkeää rakentaa vastuullisuudesta organisaation tapaa olla, hengittää. Samalla on muistettava, että kaikista vastuullisimmat teot ovat usein niitä kaikista kipeimpiä ja epämukavimpia päätöksiä.
Teen yrityksen arvojen mukaisen päätöksen. Vaikka se tarkoittaa yritykselle heikompaa tulosta ja itselleni pienempiä bonuksia.
Puutun tilanteeseen, jossa kollega on toiminut asiattomasti. Vaikka pelkään työpaikkani puolesta.
Yrityskulttuuri määrittelee yrityksen vastuullisuuden.
Yrityksen todellisen vastuullisuuden määrittelemiseksi meidän tulisi siis ensisijaisesti tarkastella sen kulttuuria. Yrityskulttuuri nimittäin vaikuttaa tekojemme ja ajattelumme vastuullisuuteen enemmän kuin uskommekaan. Siksi meidän pitää kiinnittää huomiota siihen, miten vastuullisuus näkyy työntekijäkokemuksessa ja niissä uskomuksissa, joita meillä työyhteisössä on siitä, minkälainen käytös ja toiminta on sallittua tai tavoittelemisen arvoista. Mitä me painotetaan puheissamme ja teoissamme, ja missä tilanteissa me suljemme silmämme.
