Iltalehdessä on havaittu, että hämmästyttävän iso osa suomalaisista elää edelleen perinteisessä yhdeksästä viiteen -palkkatyörytmissä. Ainakin selailustatistiikan perusteella.
– Kun tullaan töihin, luetaan ensimmäiseksi Iltalehteä. Seuraava piikki on lounastunnilla, ja jopa kahvitauko kello 13.30 on kohtuullisen universaali asia, vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen sanoo.
Tämä toistuu analytiikan mukaan päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen riippumatta siitä, kuinka hiljaisia tai kovia uutispäivät ovat. Neljäs selailuliikenteen nousu tulee illalla.
Iltalehden näkökulmasta rytmi tarkoittaa sitä, että etukäteen tiedettyihin kävijäpiikkeihin, lehden sisäisessä slangissa rynnäköihin, ladataan parasta mahdollista sisältöä.
Päivän tärkein hetki on aamurynnäkkö. Koska uutispäivä ei ole vielä ehtinyt käynnistyä, on aamuihin tehtävä ja ajastettava valmiiksi kiinnostavia sisältöjä.
Rynnäköiden aikana pyritään julkaisemaan pääaiheita kaikilta lehden osastoilta, yhteensä noin kymmenen juttua per rynnäkkö. Niiden ei tarvitse välttämättä olla kovia uutisia, vaan kiinnostavuus on tärkeämpi kriteeri.
Nämä sisällöt ovat Iltalehden omaa tuotantoa, eivätkä esimerkiksi STT:n uutisia tai siteerauksia muista medioista.
Iltalehti julkaisee verkossa nykyään vähemmän juttuja kuin ennen, noin 125 joka päivä. Kun Kauppinen aloitti Iltalehdessä kolme vuotta sitten, juttuja julkaistiin yli 150 päivässä.
– Olemme pyrkineet parantamaan laatua ja osumatarkkuutta.
”Aiheita valitessani ja juttuja editoidessani mietin, olisinko itse valmis maksamaan tästä. Pelkkä wau-efekti ei vielä riitä siihen.”
Uutispäiviä organisoivat deskin vuoropäälliköt, joita on vuorossa päivän aikana kolme, sekä eri osastojen uutispäälliköt.
– Lisäksi deskissä on suunnitteleva uutispäällikkö, joka katsoo vähän kauemmas tulevaisuuteen, Kauppinen sanoo.
Päälliköt pitävät huolta siitä, että osastoilta valmistuu koko ajan juttuja eikä ”saitti mene liian synkäksi”. Jos uutispäivää hallitsee esimerkiksi murhaoikeudenkäynti, ajattomamman sisällön on oltava muuta genreä.
Toisaalta kovien uutisten päällä ei Iltalehdessä istuskella lainkaan, koska ei voi olla 100-prosenttista varmuutta siitä, että kilpailijoilla ei olisi samaa uutista.
Yksi uusi, olennainen osa Iltalehden sisällöntuotantoa on maaliskuussa lanseerattu tilausmaksullinen Plus-palvelu, jota vetää uutispäällikkö Hilkka Tiiro.
Plussassa julkaistaan joka päivä 3–4 juttua. Palvelu keräsi parissa kuukaudessa 115 000 maksuttoman koetilauksen ottanutta lukijaa. Maksavia tilaajia on sen jälkeen tullut viikoittain nelinumeroinen määrä, mikä on selvästi enemmän kuin lehdessä uskallettiin etukäteen arvioida.
Iltalehti Plussan sisällöt ovat pääosin feature- ja henkilöjuttuja. Tiirolle tilausmaksullisen palvelun pyörittäminen on opettanut ainakin sen, että vaikka jutun aihe olisi kuinka kiinnostava, se on osattava myydä otsikon, ingressin ja pääkuvan yhdistelmällä.
– Aiheita valitessani ja juttuja editoidessani mietin, olisinko itse valmis maksamaan tästä. Pelkkä wau-efekti ei vielä riitä siihen.
Iltapäivälehdet elävät puheenaiheista, eikä millään osastolla ole valtavaa valmiiden juttujen reserviä.
– Mutta ajattomammissa aiheissa mietitään tarkkaan, milloin on optimaalinen aika julkaista, Tiiro sanoo.
Esimerkiksi sääennuste voi vaikuttaa julkaisuajankohtaan. Jos viikonlopuksi on ennustettu hellepäivää koko Suomeen, päivän kovin Plus-kama saatetaan julkaista vasta illalla.
Toisaalta vaikkapa juttua siitä, mihin matkakohteisiin kannattaa vielä matkustaa, ei ole järkeä julkaista lauantaina iltapäivällä, koska sitä ei silloin lue kukaan.
Kauppinen sanoo, että yleisenä linjauksena maanantaisin tarjoillaan eskapismia työpaikalle tulleille ja perjantaisin on ”perjantai-aiheita”, jotka voivat liittyä esimerkiksi alkoholiin tai seksiin.
Yksi selkeä korrelaatio julkaisuajankohdan ja aiheen välillä on Iltalehdestä löytynyt siitä, että seksijuttuja luetaan suhteellisesti eniten viikonloppuöisin.
– Mutta tämän havainnon perusteella ei vielä sisältöstrategiaa laiteta uusiksi, Kauppinen sanoo.
Kauppisen mukaan Iltalehdessä on kyllä yritetty laajemminkin analysoida sitä, mihin aikaan mitäkin juttuja kannattaisi julkaista, mutta tulokset ovat olleet laihoja.
Ensinnäkin analysoinnissa on kehäpäätelmän riski: jos jokin juttu toimiikin juuri tietyllä kellonlyömällä, se ei automaattisesti tarkoita, ettei se voisi toimia jopa vielä paremmin johonkin toiseen aikaan.
Ja vaikka Iltalehden yleisömäärät ovat massiivisia, tekoäly vaatisi vieläkin enemmän dataa eri aikoina eri paikoissa julkaistuista jutuista, jotta se osaisi optimoida julkaisuaikoja.
Myös personoinnin lisääntyminen vähentää tarvetta ajastaa juttuja tiettyihin aikoihin, koska eri lukijoita kiinnostavia juttuja pystytään tarjoamaan heille silloin, kun he tulevat sivustolle. Esimerkiksi Iltalehden etusivulla hyödynnetään kollaboratiivista algoritmia, jonka myötä eri lukijaryhmille tarjotaan osin erilaisia sisältöjä sen perusteella, mitä muut samankaltaiset lukijat ovat lukeneet. Artikkelisivuilla suositteluja tehdään osin sen perusteella, minkä tyyppistä sisältöä lukija parhaillaan lukee ja osin sillä perusteella, mitä hän on aiemmin lukenut.
Tiiro sanoo, että vaikka optimaalisia julkaisuajankohtia mietitään paljon etukäteen, hänestä on välillä hauska rikkoa kaavaa.
– Yleisesti ajatellaan, että vaikka rankka henkilötarina vetää parhaiten illalla, mutta olen usein testannut sellaista varhaisessa aamussa. Se voi hyvinkin toimia.
- Tämän Iltalehti on oppinut maksullisesta tilaustuotteesta
- Aloita selkeällä konseptilla ja aihevalikoimalla. Jos jokin osa valittua konseptia ei toimi, ole valmis vaihtamaan se surutta.
- Älä keksi tekosyitä olla luottamatta dataan. Oikeita syitä olla luottamatta siihen ei ole.
- Ostopäätös tehdään otsikon, kuvan ja ingressin perusteella. Niihin ei voi panostaa liikaa.
- Lähteet: Perttu Kauppinen ja Hilkka Tiiro
