Mitä Ruotsilla on mutta Suomella ei? Kulunut vitsi. Suomellakin on itse asiassa aivan tolkuttoman hyvä naapurimaa. Ja kun puhutaan viennistä, Ruotsi on peräti niin hyvä, ettemme pysy perässä.

Työelämäprofessori ja pitkän linjan yhteiskunnallinen vaikuttaja Matti Apunen kysyy uudessa Seisova pöytä -pamfletissaan (ladattava pdf-tiedosto, äänikirja), miksei suomalaisen ruoan arvo kasva? Miksi Suomen ruokavienti on pirstaleista puuhastelua eikä strategista toimintaa?

Vertailukohdan Apunen löytää usein naapurimaasta, sillä ruotsalaiset ovat tottuneet osumaan maalipaikoista. Suomi on muuten maailman toiseksi suurin kauranviejä, eihän anneta tätä vetopaikkaa naapurille?

Tiedosta viisautta – ja lopulta strategisia päätöksiä

Ylen Tiedeykkösessä pohdittiin, mitä on viisaus ja mistä se koostuu. Informaatioteknologian näkökulmasta määrittely menee suunnilleen näin: ensin on dataa, josta saadaan informaatiota. Informaatio jalostuu tiedoksi, ja vasta tiedon kertymisen seurauksena voidaan lopulta saavuttaa viisautta.

Tietoa Suomessa varmasti on, mutta nykyisellään siitä ei synny koko kansakuntaa palvelevaa viisautta. Ei ainakaan, jos me kaikki istumme siiloissamme tiedon päällä. Apusen mukaan suomalainen pelkää sitä, että kaveri saattaisi hyötyä yhteistyöstä enemmän. Suomen ruokaviennin arvo vuonna 2019 oli noin 1,7 miljardia euroa. Länsinaapurimme luvut ovat tähän verrattuna yli kaksinkertaiset: vuonna 2018 Ruotsin ruokaviennin arvo oli 3,6 miljardia euroa. Svenssonit ovat laittaneet hynttyitä yhteen: vuonna 2016 julkaistussa Ruotsin ruokastrategiassa on tavoitteena, että vuonna 2030 koko ruokaketju on maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen, innovatiivinen ja edustaa kestävää kehitystä. Huomio on nimenomaan koko ruokaketjussa. Tätä ajattelua mekin tarvitsemme.

Ei ole syytä pessimismiin, sillä Suomesta on löytynyt siiloja ylittävää viisautta. Vuonna 1996 suomalaiset karjatilat luopuivat vapaaehtoisesti antibioottien käytöstä kasvunedistäjänä.Myös tuotantoeläinten sairauksien hoidossa antibiootteja käytetään erittäin vähän. Tämä viisas päätös yli 20 vuoden takaa on nyt arvokas: Suomessa on aidosti puhdasta lihaa. Food From Finlandin Esa Wrang tiivistää Apusen kirjassa puhtauden merkityksen: ”Jos syöt sian- tai naudanlihaa muualla maailmassa [kuin Suomessa tai Ruotsissa], syöt melkoisen lääkecocktailin.”

Puhtaus on nyt arvossaan. Koronakriisin keskellä suomalaiset valitsivat vuoden 2020 arvostetuimpien brändien listalle brändejä kuten Hyvää Suomesta, Joutsenmerkki, Avainlippu ja Kotimaista. Luotto takaajabrändeihin kertoo siitä, että alkuperään kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Apunen tylyttää kirjassaan, että Suomen ruokavienti on usein sitä, että viedään ulkomaille kontti sinne ja kontti tuonne. Toimintaa ohjaa pikemminkin satunnaisuus kuin strateginen valinta. Mikä on meidän kärkemme maailmalla? Apusen mielestä se on suomalaisen ruoan puhtaus ja turvallisuus. Tämä on helppo allekirjoittaa.

Myötäintoa peliin

Palataan viisauteen ja sen määrittelyyn. Tiedeykkösessä haastateltu tutkijatohtori Jenni Spännäri määrittelee viisauden ajatteluksi tai toiminnaksi, joka tuottaa mahdollisimman paljon hyvää, mahdollisimman laajalti ja mahdollisimman pitkällä aikavälillä. Spännäri nostaa yhdeksi viisauden kulmakivistä myötätunnon, jonka yksi ilmenemismuoto on myötäinto. Entä jos kollega, kumppani tai kilpailija on innostunut jostain? Miten voimme yhdessä kasvattaa tätä positiivista ja eteenpäin vievää tunnetta?

Me S-ryhmässä lanseerasimme vuonna 2017 Ruokamanifestin, jossa peräänkuulutamme koko ruokaketjulta avoimuutta ja yhteistä voimaa. Katse on suomalaisen ruoan tulevaisuudessa. Tähän manifestiin olemme sitoutuneet ja sen konkreettinen ilmentymä on esimerkiksi Suomalainen Menestysresepti -kilpailu, jolla autamme tuottajia nostamaan ruoan jalostusastetta. Tv-ohjelma on avannut tuotekehityksen eri vaiheita ja siihen liittyviä kysymyksiä. Toivottavasti Suomalainen Menestysresepti on toiminut myös innoittajana.

Länsinaapurimme on monessa onnistunut, mutta ei kaikessa tarvitse nöyristellä. Jos vertaat tyypillisen ruokakaupan vegaanivalikoimaa Tukholmassa ja Helsingissä, saatat yllättyä. Suomessa on jalostettu härkäpavusta ja kaurasta monipuolisia tuotteita, joiden kirjo ei kalpene ruotsalaisille. Boltsia, Nyhtökauraa, Härkistä ja Härtelöä saattavat ostaa tavalliset sekasyöjätkin. 

Ruotsilla on pitkä kokemus brändäyksestä, josta voisimme hivenen sisuuntua. Lihapullat ovat alkujaan turkkilaisen keittiön tuotos, vaikka ruotsalaiset ja Ikea ovat ne leimallisesti omineet. Ja lanttu on todennäköisesti Suomessa syntynyt ruokainnovaatio – tosin maaperämme kuului tuohon maailman aikaan Ruotsin valtakuntaan, joten tämä herkku on kirjoitettu osaksi heidän historiaansa. Sauna on sentään kansainvälisesti tunnettu alkuperäisellä nimellään, ei bastuna.

Rakas naapurimme on kova sparraaja, mutta voi heistä ammentaa myös myötäintoa. Ruokavienti ei nimittäin saa olla puuhastelua: kotimaisen ruoan arvon kasvattaminen on miljardien eurojen kysymys. Ja tähän tarvitaan koko ruokaketjun yhteistyötä. Voisiko ruoka olla Suomen seuraava vientiveturi?