Tiedän, etten tiedä mitään

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

”Tiedän, etten tiedä mitään” (m.kreik. ἓν οἶδα ὅτι οὐδὲν οἶδα, hèn oîda hóti oudèn oîda; lat. scio me nihil scire) on tunnettu lentävä lause, joka on pantu antiikin kreikkalaisen filosofin Sokrateen nimiin. Lause on todellisuudessa vääristävä yksinkertaistus alkuperäisestä, ja oikeampi ilmaisu olisi ”tiedän vain sen, etten tiedä”.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lausuma tunnetaan ennen kaikkea Sokrateen esittämänä Platonin teoksessa Sokrateen puolustuspuhe, josta se on lyhennetty:

»[…] οὗτος μὲν οἴεταί τι εἰδέναι οὐκ εἰδώς, ἐγὼ δέ, ὥσπερ οὖν οὐκ οἶδα, οὐδὲ οἴομαι
[…] se mies luuli tietävänsä, vaikka ei tiennyt, minä taas en edes luule, kun en tiedäkään.[1]»

Sokrates käsittelee samaa aihetta myös Platonin dialogissa Menon. Dialogissa Sokrates pyrkii muuttamaan Menonin mielipiteen. Tällä oli aiemmin ollut varma mielipide siitä, mitä hyve on, mutta Sokrates oli osoittanut sen vääräksi:

»[…] οὐ γὰρ εὐπορῶν αὐτὸς τοὺς ἄλλους ποιῶ ἀπορεῖν, ἀλλὰ παντὸς μᾶλλον αὐτὸς ἀπορῶν οὕτως καὶ τοὺς ἄλλους ποιῶ ἀπορεῖν. καὶ νῦν περὶ ἀρετῆς ὃ ἔστιν ἐγὼ μὲν οὐκ οἶδα, σὺ μέντοι ἴσως πρότερον μὲν ᾔδησθα πρὶν ἐμοῦ ἅψασθαι, νῦν μέντοι ὅμοιος εἶ οὐκ εἰδότι.
Enhän minä siksi tee toisista tietämättömiä, että itse tietäisin, vaan juuri siksi että itse tiedän kaikkein vähiten. Nytkään minä en tiedä mitä hyve on. Sinä olet ehkä ennen tiennyt, mutta minuun koskettuasi olet nyt kuin tietämätön ainakin.[2]»

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin, paradoksin sisältävä kreikankielisen ilmaisun οἶδα οὐκ εἰδώς oída ouk eidós käännös ”tiedän, etten tiedä mitään” ei itse asiassa tavoita lausuman varsinaista ydintä. Kirjaimellisesti kreikankielinen ilmaisu tarkoittaa ”tiedän ei-tietävänä” tai ”tiedän, että en tiedä”. Näin alkuperäisessä lauseessa ei väitetä, ettei sanoja tietäisi mitään.[3] Sen sijaan siinä analysoidaan sitä, mitä tietäminen tarkoittaa. Lisäksi annetaan ymmärtää, ettei mitään voida tietää ehdottomalla varmuudella.

Sokrateen lausumasta ei kuitenkaan voida johtaa sitä, ettei hänellä olisi ollut mitään mielipiteitä: hänellä oli selvästi etiikkaa koskevia mielipiteitä, kuten että on parempi tulla kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti kuin tehdä itse väärää, että hyveet ovat kaikki eräänlaista tietoa eikä niitä voida erottaa toisistaan, ettei hyvää ihmistä voida vahingoittaa, että kuolema ei ole mitään pahaa, ja niin edelleen.[4]

Sokrateen lausumassa on kysymys koko filosofian alusta. Sokrateelle kaikki viisaus alkaa ihmettelystä ja kysymisestä. Tällöin on aloitettava siitä, että myöntää oman tietämättömyytensä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Platon: Apologia (Sokrateen puolustuspuhe). Teoksessa Teokset: Ensimmäinen osa. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila, Marianna Tyni, Kaarle Hirvonen. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15892-9.
  • Platon: Menon. Teoksessa Teokset: Toinen osa. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila, Pentti Saarikoski, Marianna Tyni. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15893-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Platon: Sokrateen puolustuspuhe 21d, suomennos Marianna Tyni.
  2. Platon: Menon 80d, suomennos Marianna Tyni.
  3. Lause ”tiedän, etten tiedä mitään” sen sijaan kuuluisi muinaiskreikaksi ”οἶδα οὐδὲν εἰδώς”, oída oudén eidós.
  4. Kraut, Richard: ”Socrates”. Teoksessa Audi, Robert (toim.): The Cambridge Dictionary of Philosophy. 2. painos. Cambridge, UK: Cambridge University Press, 1999. ISBN 9780521637220.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]