Arkkipiispa kommentoi uuden translain tuottamaa palautetta: ”Ei Paavalikaan ollut loppuun saakka sitä mieltä, että Jumalan tahto on ylhäältä annettu monoliitti”

Arkkipiispa Tapio Luomalle eduskunnan viime viikolla hyväksymä uusi translaki on näkynyt kansalaispalautteena.

– Viesteissä kuvastuu huoli siitä, että kirkko ei ole oikealla tiellä, Luoma sanoo.

Hän tunnistaa saman kysymyksen kristillisen kirkon koko historiasta. Uudistusliikkeiden myötä on aina kysytty, pitääkö olla huolissaan. Kysymyksen taustalla hän näkee ihmisten henkilökohtaisen mielikuvan siitä, millainen kirkon pitäisi olla ollakseen oikea ja puhdas. Historia taas osoittaa, että mitä kirkon puhtauteen tulee kristittyjen pahimpia vihollisia tuntuvat olevan toiset kristityt.

– Sorrumme toisinaan puhumaan toisistamme ikävästi tavalla, joka ei tee oikeutta toiselle osapuolelle. Kova kielenkäyttö vaikeuttaa yhteyden kokemusta.

Luoman saamissa palautteissa on viitattu Roomalaiskirjeen kohtaan 12:2, jossa varoitetaan mukautumasta ”tämän maailman menoon”. Arkkipiispa tulkitsee kohdan viittaavan Jeesuksen kritisoimiin perustavanlaatuisiin inhimillisen ajattelun rakenteisiin, ei niinkään yksittäisiin näkemyksiin.

– Vuorisaarnassa Jeesus opastaa hyvin toisenlaiseen logiikkaan kuin mihin ihminen on tottunut. Jeesuksen mukaan Jumalan tahto on, että rakastat lähimmäistä, et asettele hengellistä elämääsi näyteikkunaan, et murehdi ja että ensimmäiset tulevat viimeiseksi, viimeiset ensimmäiseksi.

Kirkko on vajavaisten ja raadollisten ihmisten yhteisö

Arkkipiispalta on tivattu, onko evankelis-luterilainen kirkko luopunut Jumalan sanasta.

– Ei ole. Raamattu on ja pysyy kirkon peruskirjana. Soisin, että sitä luettaisiin, tutkittaisiin ja opetettaisiin paljon.

– Raamattu on pyhien kirjojen kokoelma ja dokumentti, jossa Jumalan pelastustahto ja rakkaus ilmaistaan meille. Tietenkin on ymmärrettävää, että rikkaan ja moni-ilmeisen kokoelman tulkinnoista syntyy myös kiistoja.

Luoma viittaa Paavaliin, joka kehotti kirjeissään kristittyjä selvittämään, mikä on Jumalan tahto.

– Ei hänkään ollut loppuun saakka sitä mieltä, että Jumalan tahto on ylhäältä annettu monoliitti. Sitä pitää kysyä aina uudestaan muuttuvassa ajassa.

Arkkipiispa muistuttaa, että viime kädessä kirkon tuomitsee Jumala, eivät ihmiset. Kirkko on vajavaisten ja raadollisten ihmisten yhteisö, joka etsii tietä tässä ajassa kohti ikuisuutta. Kristittyjen identiteetti ei perustu oikeaan tulkintaan, oppiin tai moraalikäsityksiin vaan Kristukseen.

Keskustellessaan kirkon työntekijöiden ja papiksi vihittävien kanssa Luoma kertoo kohtaavansa vilpitöntä halua kuulla Jumalan tahtoa ja lukea Raamattua siitä näkökulmasta.

– Ei kukaan ole kirkon töissä ellei perustana olisi usko, että Jeesus on Herra. Tämä on kirkon hengellinen ydin. Tästä avautuu kaikki mitä kirkko tekee.

Siitä Luoma on tyytyväinen, että kirkon vastuunkantajien puolesta ilmeisesti rukoillaan paljon.

– Se on tosi tärkeää. Luotan siihen, että Jumala kuulee nämä rukoukset ja johdattaa kirkkoa.

Koittakaa sietää ja ymmärtää toinen toistanne

Arkkipiispa myöntää, että kirkko näyttää usein puhuvan enemmän itsestään kuin Jumalasta ja se saattaa tuntua etäännyttävältä.

– Näin kun haastatellaan, usein kysytään, mitä kirkolle kuuluu. Sekin on tärkeää. Pitäisi kyllä kysyä myös, mitä Jumala tekee, mitä Jumalalla on asiaa, mikä on kristillisen uskon vastaus ihmisen kaipuuseen.

Mitä Jumalalla siis olisi asiaa uuden translain ja muutenkin epävarman maailman kuohuissa huolestuneille?

– Puhukaa hyvää toisistanne. Pyrkikää asettumaan toisen asemaan. Koittakaa sietää ja ymmärtää toinen toistanne, rakastakaa toisianne, arkkipiispa siteeraa Paavalia.

Suomalaisen keskusteluilmapiirin kiristymisen ja kovasanaisuuden Luoma katsoo kertovan lisääntyneestä turvattomuuden tunteesta. Polarisoituminen taas on seurausta siitä, että on poikkeavia käsityksiä siitä, miten maailma saadaan kuntoon. Se aiheuttaa lisää jännitteitä.

Luoma korostaa, että erilaiset mielipiteet eivät ole ongelma. Ongelma on, jos niiden kanssa ei tulla toimeen.

– Turvallisuutta saatetaan hakea toisen ihmisen nujertamisesta. Kristuksen antama turva sen sijaan ylittää rajat ja antaa levollisen vapauden kuulla toisten näkemyksiä ja kuulla myös, mitä Jumala puhuu toisen ihmisen kautta.

Arkkipiispasta on kuitenkin ymmärrettävää, että yhteiskunnan nopeassa arvomuutoksessa ihminen tuntee hämmennystä. Se kertoo kuitenkin luottamuspulasta.

– Luotanko minä siihen, että Jumala on kaikkivaltias ja haluaa ihmisille hyvää, Luoma kysyy ja toteaa, että uskoa kristityiltä kyllä löytyy.

– Mutta osaanko siitä tehdä oikeita johtopäätöksiä käytännön elämään? Jos ajattelen, että kaikki on ihmisten varassa tai kirkon tulevaisuus on kiinni vain siitä, mitä me teemme, katoaa luottamus siihen, että kaikki on Jumalan kädessä. Emme me voi toisessa synnyttää uskoa tai muuttaa mielipiteitä. Se on Pyhän Hengen työtä. Siihen meidän pitäisi luottaa ja uskoa.

Lue myös

Kirkkohallituksen lausunto translaista nostettiin esiin kun siitä alkoi liikkua väärää tietoa

Pääkirjoitus: Translain luulisi miellyttävän myös konservatiiveja

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliKirkko ja minä: Hanna Koivulampi sai seurakunnalta lohdutuksen sanoja
Seuraava artikkeliEmerituspiispa Gustav Björkstrandille merkittävä kirjallisuuspalkinto virsirunoutta koskevasta teoksesta

Ei näytettäviä viestejä