Seisoin juna-asemalla tuntemattoman ihmisen vieressä. Ryhdyimme juttelemaan ja puhe kääntyi nopeasti sotaan Ukrainassa ja sodan vaikutuksiin täällä Suomessa.
Maailman tilanteen ja sotauutisten seuraaminen oli vaikuttanut meihin molempiin. Perusturvallisuuden tunne oli saanut kolauksen, vaikka arki on ollut yhä tavallista ja hyvää. Juttukaverini kysyi: Olemmeko me Suomessa riittävän yhtenäisiä?
Kysymys jäi kaihertamaan.
Perjantaina on kulunut vuosi siitä, kun Venäjä aloitti täysimittaisen sodan Ukrainassa. Sota on kylvänyt tuhoa ja ihmisiä on kuollut. Koteja ja kulttuuria on hävitetty, kouluja ja sairaaloita on pommitettu, ja elämisen mahdollisuudet on viety miljoonilta ihmisiltä.
Sota jättää jälkensä tuleviin sukupolviin. Moni asia on Suomessa ja Euroopassa peruuttamattomasti toisin kuin vuosi sitten.
Olemme jo valmiiksi erilaisten kriisien kuluttamia.
Miten meille kävisi, jos olisimme samassa tilanteessa, kuin ukrainalaiset ovat nyt? Miten pärjäisimme? Olisimmeko riittävän yhtenäisiä?
Olemme jo valmiiksi erilaisten kriisien kuluttamia. Luottamus hyvään huomiseen on koetuksella. Tällaisessa tilanteessa yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyy helposti, ja sitä pyritään myös tietoisesti kärjistämään. Yksi tämän ajan vaikuttamiskeino on jakaa tarkoituksellisesti valheellista informaatiota.
Informaatiovaikuttaminen oli näkyvää pandemian aikana ja nyt Ukrainan sotaan liittyen. Väärällä tiedolla halutaan herättää meissä eripuraa ja murentaa yhteiskunnan toimintaa. Monimutkaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin tarjoillaan yksinkertaisia vastauksia. Se heijastuu myös politiikan julkikuvaan. Toisinaan se näyttää riitelyltä ja poliittisen kilpakumppanin kampittamiselta – ei vastuullisena yhteisten asioiden hoitona.
Yhtenäisyys vaatii luottamusta. Se on ollut pienen Suomen vahvuus. Tarinat siitä, kuinka kaveria ei jätetä ja maata rakennetaan yhdessä, ovat vahvistaneet kansallista identiteettiä.
Suomalaista yhtenäisyyttä ei ole luotu pakottamalla yksimielisyyteen tai painamalla alas ”väärät” mielipiteet.
Maailma laajenee, mutta suomalaisella identiteetillä on yhä merkitystä. Meille pyhiä ja puolustettavia asioita ovat rauha, kaunis ja puhdas luonto, oma kieli ja kulttuuri. Meillä on demokratia, oikeusvaltio ja hyvin toimiva vapaa yhteiskunta.
Suomalaista yhtenäisyyttä ei ole luotu pakottamalla yksimielisyyteen tai painamalla alas ”väärät” mielipiteet. Olemme uskoneet eri tavoin ja osanneet olla myös eri mieltä asioista. Meillä on ollut kykyä kriittiseen keskusteluun ja erilaisista poliittisista näkökulmista on rakentunut yhteiskunta, jossa kunnioitamme toisiamme ja olemme sitoutuneet pitämään huolta toisistamme ja maailmasta.
Samalla on selvää, että pienenä maana emme pärjää ilman muita. Paitsi suomalaisia, olemme myös kansainvälisiä. Olemme riippuvaisia Euroopan ja koko maailman hyvinvoinnista – mutta Eurooppa ja maailma tarvitsee myös meitä.
On kansakunnan etu, että jokainen uusi suomalainen tuntee Suomen maaksi, jota voi rakentaa omalla panoksellaan.
Ja Suomi tarvitsee uusia suomalaisia. Meidän on huolehdittava siitä, että myös muualta Suomeen tulleet voivat kokea luottamusta tätä maata kohtaan. On kansakuntamme etu, että jokainen uusi suomalainen tuntee Suomen kodikseen, maaksi, jossa voi elää turvassa ja jota – varsinkin – saa rakentaa omalla panoksellaan.
Jokaista tarvitaan onnellisen, turvallisen ja vapaan Suomen rakentamiseen.
Hyvä ja turvallinen arki rakentuu yhdessä. Suomessa se toteutuu eri toimijoiden tiiviissä yhteistyössä. Yhdessä löydämme ratkaisut myös ennustamattomiin ja vaikeisiin tilanteisiin. Kun näin toimimme, pärjäämme riippumatta siitä, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu.
Nyt katseemme suunta on Ukrainassa. Ukrainalaiset tarvitsevat kaiken saatavilla olevan avun ja tuen – myös symbolisen tuen. Solidaarisuuden osoituksena perjantaina puolen päivän aikaan kirkkojen kellot soivat eri puolilla Suomea ukrainalaisten tueksi.
Mari Leppänen
Kirjoittaja on Turun arkkihiippakunnan piispa.
Voit keskustella kolumnista 23.2. kello 23.00 saakka.
Suomalaisuuden selkäranka -ohjelmassa joukko erilaisia ihmisiä kokoontuu keskustelemaan suomalaisuudesta forssalaiselle huoltoasemalle. Suorat lähetykset Areenassa ja Yle TV1:ssä kolmena peräkkäisenä keskiviikkona kello 21.05. Ohjelmakokonaisuuteen kuuluvat myös lähetykset Radio Suomessa 22.2. klo 18 ja Radio Vegalla 29.3.