Loppuvuodesta 2009 osallistuin ensimmäiseen Slushiini. Siitä alkoi jo 10 vuotta kestänyt matkani startup-maailmassa.
Heti matkan alussa opin eräitä totuuksia startupeista. Yksi ensimmäisistä kuului: vain yksi kymmenestä startupista menestyy. Menestys tarkoitti joko yrityksen viemistä pörssiin tai myymistä hyvällä hinnalla. Kaikki startupit joko menestyisivät tai menisivät konkurssiin. Minulle kerrottiin, että nämä olivat vaihtoehdot myös oman yritykseni kohdalla.
Vuosien varrella ymmärsin, että tämä tarina oli kaukana totuudesta. Huomasin, että suuri osa rahoitusta saavista startup-yrityksistä päätyy tilanteeseen, jossa kasvu ei ole räjähtävää, mutta liikevaihto mitataan miljoonissa ja liiketoiminta on kannattavalla pohjalla. Voin nimetä helposti lukuisia tällaisia yrityksiä oman yritykseni sijoittajien portfolioista.
Jyri Paretskoin kolumni Tolkun ihmiset ei osunut maaliin pyrkiessään maalaamaan kuvaa joukosta kahden ääripään välissä. En kuitenkaan voinut vastustaa analogiaa, joten kutsun kuvaamiani yrityksiä tässä tolkun startupeiksi.
Pääomasijoittajat eivät mielellään puhu näistä tarinoista. Se johtuu siitä, että sijoittajille ne ovat yleensä vielä huonompi vaihtoehto kuin konkurssi. Pääomasijoitusrahastot on nimittäin rakennettu alussa mainitulle oletuksen pohjalle. Jos vain yksi kymmenestä menestyy, silloin yksi kymmenesosa sijoituksista tuo rahaston kaiken tuoton. Tällöin yhden sijoituksen tuotto-odotuksen pitää olla monikymmenkertainen. Sellainen tuotto ei ole sijoittajan toivomassa ajassa mahdollinen, ellei yritystä myydä tai viedä pörssiin. Tolkun startupit eivät tuota haluttuja tuloksia, mutta toisin kuin konkurssiin menneet yritykset, ne jatkavat sijoittajien ajan viemistä. Sijoittajien yleinen toive onkin, että tolkun startupin perustajat myisivät puljunsa mahdollisimman pian.
Yrittäjän näkökulmasta tolkun startupin perustaminen voi kuitenkin olla varsin houkuttelevaa. Tolkun startup ratkaisee asiakkaiden ongelmia, ja nämä maksavat siitä. Jos valtaosa yrityksestä on sen perustajien ja työntekijöiden hallussa, yritys on vapaa ulkopuolisista paineista, ja se voi päättää itse kunnianhimonsa tason.
Maailmalla tolkun startupien perustamisesta onkin tullut aiempaa suositumpaa. Yhä useampi startup kieltäytyy pääomasijoituksista kokonaan tai ostaa sijoittajansa ulos voitolliseksi päästyään.
Yhdysvalloissa on syntynyt merkittävä "Seeprat"-niminen liike, joka julistaa: " Zebras fix what unicorns break". Seeprat huomauttavat, että erityisen nopeasti kasvavat, yli miljardin arvoiset "yksisarviset" ovat juuri niitä yrityksiä, joiden takia kapitalismin ongelmista puhutaan nyt Financial Timesia myöten. Jos kasvun ei ole pakko olla räjähtävää sijoittajien asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi, yrityksen on helpompi kohdistaa energiansa yhteiskunnallisen missionsa toteuttamiseen.
Oma mielipiteeni on, että myös yksisarvisia tarvitaan. Jos yritys vaikkapa kehittelee uudenlaisia sähköautoja tai pyrkii tekemään Marsista elinkelpoisen, se tarvitsee valtavia sijoituspääomia. Sijoittajien riskit ovat mittavat, joten myös mahdollisten tuottojen pitää olla sen mukaiset.
Toivon kuitenkin, että mahdollisimman moni yrittäjyytensä alkutaipaleella oleva ymmärtää, että startup-maailma ei ole mustavalkoinen. Jos tavoitteesi on aidosti yksisarvisluokkaan pääseminen, hyvä niin. Silloin sinun täytyy todennäköisesti tulla tutuiksi pääomasijoittajien kanssa. Jos kuitenkin haluat mieluummin rakentaa kannattavan yrityksen, jonka mission saavuttamiseen riittää vaikkapa kymmenien miljoonien liikevaihto, voi polkusi olla varsin erilainen. Kun tiedät, mitä haluat elämältäsi ja pyrit rakentamaan yritystäsi sen mukaan, päädyt todennäköisimmin parhaaseen lopputulokseen itsesi kannalta.
