Loppuvuodesta 2018 jouduimme toteamaan, että yrityksemme ei tulisi yltämään itsellemme vuoden jälkipuoliskolle asettamaan myyntitavoitteeseen.
Uutinen ei ollut katastrofi. Olimme asettaneet tavoitteen kesällä 2018 silloisten oletusten valossa. Kuten startup-yritysten kohdalla on usein tapana, tilanne muuttuu jatkuvasti. Vuoden jälkipuoliskon aikana opimme paljon uutta. Näiden oppien valossa oli helppo jälkiviisastella, että asettamamme tavoite ei ollut realistinen. Se, ettemme päässeet tähän nimenomaiseen tavoitteeseen, ei aiheuttanut ongelmia liiketoimintamme näkökulmasta.
Tieto siitä, että tavoite jäisi saavuttamatta, vaikutti kuitenkin negatiivisesti tiimin jäsenten mielialaan. Monet kommentoivat, että se vaikutti jopa heidän työtehoonsa.
Kokemus sai minut pohtimaan numeeristen tavoitteiden asettamisen arvoa ja niiden hyviä ja huonoja puolia.
Kaikista maailman organisaatioista Google vannoo ehkä eniten mitattavien tavoitteiden nimeen. Se siteeraa tutkimuksia, joissa tavoitteeseen sitoutumisen on todettu parantavan työtehoa.
Toista ääripäätä edustaa Basecamp. Noin 50-henkisen ohjelmistoyrityksen perustajat Jason Fried ja David Heinemeier Hansson kuvailevat kirjassaan It Doesn't Have to Be Crazy at Work, että yritys ei aseta minkäänlaisia vuotuisia liiketoimintatavoitteita. Tästä huolimatta – tai tämän ansiosta – yritys tahkoaa vuosi toisensa jälkeen miljoonavoittoja.
Yritys pyrkii jatkuvasti kasvattamaan liikevaihtoaan ja -voittoaan sekä asiakkaidensa ja henkilökuntansa tyytyväisyyttä. Tätä ei kuitenkaan tehdä asettamalla kuvitteellisia numeerisia virstanpylväitä, vaan sillä, että yrityksen työntekijät yksinkertaisesti pyrkivät tekemään joka päivä parhaansa.
Kirjoittajat kertovat myös, että Basecamp kokeili kerran numeerisen tavoitteen asettamista. Se ei kuitenkaan palvellut tarkoitustaan, joten siitä luovuttiin.
Jos kyseessä on Googlen kaltainen julkinen tai sijoittajien kontrolloima yritys, numeeriset tavoitteet ovat usein käytännössä pakollisia. Sijoittajilla on tietynlaisia tuotto-odotuksia, ja jos yritys ei pääse näihin, se ei täytä tarkoitustaan. Basecamp voi toimia kuten se toimii, koska yritys on täysin perustajiensa omistuksessa.
Oma yritysrakenteemme on poikkeuksellinen, joten sijoittajien velvoitteet eivät rajoita meitäkään. Meidän ei tarvitse maksimoida voittojamme, vaan voimme tehdä priorisointia sen perusteella, minkä arvioimme parhaaksi yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta.
Numeerisiin tavoitteisiin liittyy selkeitä ongelmia, joita Fried ja Heinemeier Hansson ansiokkaasti listaavat. Pahimmillaan numeroiden lyhytnäköinen tuijottaminen voi johtaa siihen, että yritys optimoi täysin vääriä asioita, tai laiminlyö oleellisia osa-alueita, joiden mittaaminen numeerisesti on vaikeampaa.
Toki tavoitteet tuovat myös hyötyjä. Oma tiimimmekin totesi, että jos emme olisi asettaneet aiempaa puolivuotistavoitettamme ja siihen liittyviä mittareita, emme ehkä olisi huomanneet riittävän ajoissa niitä syitä, jotka estivät tavoitteen toteutumisen, ja reagoineet niihin.
Tavoite voi myös auttaa myös turhan tekemisen karsimisessa. Tietotyön tekijä joutuu joka päivä valitsemaan, mihin aktiviteetteihin aikansa käyttää. Vapaus voi uuvuttaa. Selkeä numeerinen tavoite auttaa priorisoinnissa ja vähentää siten kognitiivista kuormaa.
Muun muassa edellä mainituista syistä päädyimme itse lopulta asettamaan itsellemme numeeriset tavoitteet myös kuluvalle vuodelle. Emme kuitenkaan ripustaudu niihin orjallisesti: jos tilanne vaatii sitä, päivitämme niitä vastaamaan muuttunutta maailmaa.
Numeeristen tavoitteiden asettamiseen kannattaa mielestäni suhtautua kuten moniin muihinkin: ne ovat yksi työkalu, josta voi olla hyötyä, mutta tämä hyöty on aina kontekstisidonnaista. Tavoitteet eivät ole pakollista, mutta niitä ei myöskään ole tarpeellista erityisesti vältellä. Oleellista on ymmärtää, miksi toimii kuten toimii, ja mitkä ovat kyseisen toimintamallin hyödyt juuri oman yrityksen tilanteessa. Näin tekemällä pääsee todennäköisesti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, asetti tavoitteita tai ei.
