Helsingin Sanomat haastatteli marraskuussa Jari Sarasvuota, joka totesi jutussa, että menestys on "yrittäjän moraalinen ja yhteiskunnallinen velvollisuus". Jutun perusteella hän tarkoittaa menestyksellä ennen kaikkea liiketoiminnan ja voittojen kasvua, jotka lisäävät verotuloja ja työpaikkoja.
Juttu sai pohtimaan omia ajatuksiani liittyen kasvuun. Oman startup-yritykseni polku poikkeaa totutusta, ja meistä tehty Helsingin Sanomien artikkeli päättyi suoraan lainaukseen minulta: "Eihän meidän ole pakko kasvaa."
Olen edelleen itseni kanssa samaa mieltä, mutta on ehkä syytä määritellä tarkemmin, mitä tarkoitan.
Suomalainen The Upright Project -yritys pyrkii mittaamaan tekoälyn avulla yritysten "nettovaikuttavuutta": kun kaikki tekijät lasketaan mukaan, tuoko yrityksen olemassaolo maailmaan enemmän hyvää vai pahaa?
Sarasvuolle Uprightin väki huomauttaisi, että yhteiskunta ei kiitä menestyvää yritystä, jos sen aiheuttamat haitat ovat hyötyjä suuremmat. Näin on Uprightin mallinnuksen mukaan esimerkiksi Coca Colan ja Uberin laita.
On Uprightilla palautetta minullekin. Heidän mallinnuksessaan yrityksen nettovaikutus on negatiivinen, jos se työllistää etupäässä tietotyöläisiä, joilla olisi paljon muitakin työmahdollisuuksia, kuten koodareita ja suunnittelijoita. Jos yritys käyttää nämä resurssit tehottomasti – eli ei siis tuota riittävästi nettohyötyä, jollaiseksi myös verotulot lasketaan – olisi parempi, että kyseiset työntekijät olisivat jossain muualla aikaansaamassa suurempaa vaikutusta.
Tavoitteenamme on aikaansaada merkittäviä yhteiskunnallisia ja ympäristöhyötyjä jakamistaloutta demokratisoimalla, mutta jotta nämä hyödyt realisoituisivat siinä mittakaavassa jota tavoittelemme, pitää liiketoimintamme kasvaa. Olemme lisäksi rahoittaneet toimintaamme muun muassa joukkorahoituksella (jossa sijoittajina oli muiden muassa monia ystäviämme ja perheenjäseniämme) sekä veronmaksajien rahoista maksetulla Business Finlandin lainalla. Koemme velvollisuudeksemme tarjota näille rahoittajille ennalta lupaamamme tuoton. Juuri tällä hetkellä tavoittelemme siis kasvua. Kasvun ei kuitenkaan tarvitse jatkua rajattomasti. Jossain vaiheessa saatamme hyvin pyrkiä tavoittelemaan yhteiskunnallista hyötyä esimerkiksi laskemalla hintojamme, jolloin alustateknologiamme tulee vähävaraisempienkin ryhmien ulottuville. Tämä saattaa johtaa liikevaihdon kasvun hidastumiseen, mutta lisää positiivista nettovaikutustamme.
Olen Sarasvuon kanssa samaa mieltä siitä, että menestystä voi ajatella yrittäjän velvollisuutena. Oleellista on, miten menestys määritellään. Kuten yllä todettiin, sen määrittely vain liiketoiminnan kautta on liian kapea lähestymistapa, ja voi johtaa nettohaitallisuuteen. Menestymisen määrittely yhteiskunnallisen nettohyödyn tuottamisen kautta on järkevämpää. Jollekin yritykselle tämä voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että se tekee tuotteita, jotka tekevät joidenkin ihmisten elämästä parempaa, ja joiden tuottaminen ei aiheuta merkittäviä haittoja, luoden samalla työpaikkoja ja verotuloja. Toinen yritys puolestaan pyrkii tuottamaan toiminnallaan hyötyjä esimerkiksi ympäristön, terveyden tai köyhyyden vähentämisen saralla.
Entä se kasvu? Se on työkalu. Usein sitä vaaditaan menestymiseen, ja silloin se on tarpeen. Toisinaan kasvu voi kuitenkin olla ristiriidassa menestyksen kanssa. Silloin yritys menestyy parhaiten olemalla kasvamatta.
